Kalliolammen suoalueen ympäristössä on huomattavasti lähteitä ja tihkupintoja, joiden kasvillisuus ja elinympäristö eroavat huomattavasti lähialueesta. Muutamat lähteet ovat säilyneet melko koskemattomina, mutta niidenkin osalta on ihmisvaikutusta huomioitavissa esim. kuivattavien ojien muodossa, mikä vaikuttaa lajistoon elinolosuhteiden muuttumisen myötä.

Harvinaisimmat todetut lajit alueella ovat isonauhasammal sekä haaraliuskasammal, jotka molemmat ovat luonnonsuojelulain 77 §:n 1 momentissa tarkoitettuja erityisesti suojeltavia eliölajeja. Metsälain, vesilain sekä metsänsertifioinnin vaatimukset suojaavat luonnonsuojelulain lisäksi niiden säilyvyyden. Ennallistaminen antaa kuitenkin mahdollisuuden mainittujen sammalten elivoiman sekä esiintyvyyden paranemiseen. Myös muut harvinaisemmat kasvilajit hyötyvät ennallistamisesta.  

Kalliolammen alue on ollut vanhojen peruskarttojen mukaan ojittamaton vielä 1940-luvulla. Ojia on löydettävissä 1970-luvun kartoista ja ilmakuvista. Ojituksesta on ollut hyötyä puuston kasvulle. Alueella kuitenkin näyttäisi olevan majavalle mieluinen elinympäristö, joka on osaltaan heikentänyt ja jopa kokonaan tuhonnut puustonkasvun edellytyksiä. Jo tästäkin syystä alueen palautuminen luontaiseen tilaansa olisi luontevaa.

Ennallistaminen voi ainakin alkuvaiheessa aiheuttavaa vesistökuormaa.

Kasvihuonekaasujen taseen kannalta vaikutuksia on hankala arvioida. Metaanipäästöt nousevat pohjaveden pinnan noustessa, mutta toisaalta majavanpadoista (ja myös lähteistä) johtuen pinta on jo paikoitellen korkealla. Kun vedenpinnan nouseminen hidastaa maatumista ja sitä kautta hiilidioksipäästöjä, niin tätä kautta ennallistamisesta syntyy positiivista vaikutusta. Tietenkin kuitenkin puusto ei vastaavasti enää sido uutta hiiltä.