Tekstikoko:   A   A
Tulosta sivu

Nurmijärvi

Nurmijärvellä sijaitsevan Jongunjoen rajaseutukirkon on piirtänyt arkkitehti Rafael Blomstedt. Kirkko vihittiin käyttöön 18.7.1948. Kirkkosalissa on noin 50 istuinpaikkaa. Kirkkosalin erikoisuutena ovat neliönmuotoiset mäntyviilulevyt.

Kellotapuli on vuodelta 1956, samoin hautausmaalla sijaitseva siunauskappeli. Siunauskappelin ja kellotapulin vihkimisen yhteydessä kirkkoon saatiin Harry Kivijärven alttariveistos.

Alkuaan kirkon yhteydessä oli vain yksi pieni kerhohuone eteisen vieressä. Myöhemmin asuinhuoneita on otettu toimitiloiksi.

Jo 1920-luvun lopulla on kylällä virinnyt ajatuksia oman rukoushuoneen rakentamisesta. Vuosikymmentä aikaisemmin oli rakennettu Kolille perustetun Kristillisen yhdistyksen toimesta rukoushuone. Myös Nurmijärven kylälle perustettiin ompeluseura rukoushuoneasiaa eteenpäin viemään. Vuosikymmenen kuluttua, juuri ennen talvisodan syttymistä, olikin jo hankittu tontti ja lukuisa määrä hirsiä rakennusta varten. Sota viivästytti hanketta.

Välirauhan aikana saatiin yksityisenä lahjoituksena pieni parakki väliaikaiseksi rukoushuoneeksi. Siinä parakissa pliti Nurmeksen Petäiskylässä asunut rajaseutupastori Päiviö Holopainen syksyllä 1942 ensimmäisen rippikoulun.

Alkuaan ompeluseurana aloittanut toiminta jatkui Jongunjoen pikkukirkkoyhdistyksen nimellä. Kirkko rakennettiin yhdistyksen toimesta. Hanketta avustivat myös amerikansuomalaiset niinkuin monia muitakin sodan jälkeen toteutettuja kirkkohankkeita.

Tällä kirkolla ei oikeastaan ole vakiintunutta nimeä. Vihkiäistapahtuman yhteydessä puhuttiin "Nurmijärven seurakuntatalosta". Kylän virallinen nimihän on edelleen Nurmijärvi, joskin sotien aikaan Jongunjoki-nimi yleistyi. Tämä nimi oli otettu myös pikkukirkkoyhdistykselle.

Kirkollista toimintaa ohjaamaan perustettiin rajaseututoimikunta ja kirkollisina työntekijöinä olivat rajaseutupappi, joka asui kirkon yhteydessä olevassa pappilassa ja rajaseutusisar. Toiminta-alue, rajaseutupiiri, käsitti myös Kuhmon puolella olevan Jonkerin kylän.

Tällä historiallisella perusteella rakennusta voidaan hyvällä syyllä nimittää rajaseutukirkoksi ja pappilaksi, vaikka rajaseutupiiri, -toimikunta ja viranhaltijat ovat kadonneet ja seurakuntaelämää hoidetaan Lieksan seurakunnan toimesta.